Лучшие книги Туомаса Кирё

Открывается августовский номер романом знаменитого норвежского писателя Юна Фоссе «Сны Улава. Вечерняя вязь» – проза из той же трилогии, что и роман «Без сна» («ИЛ» № 9, 2018). В первой части – в «Снах Улава» – повествование ведется от лица уже пойманного, осужденного и казненного героя: это своего рода загробные воспоминания, похожие на медленный кошмар. А во второй части – в «Вечерней вязи» – говорится о дальнейшей участи подруги убийцы, юной матери и вдовы. Далее – «Человек, который ел смерть. 1793» Борислава Пекича. Повесть из времен Великой французской революции и Террора. Мелкий служащий Дворца правосудия, в чьи обязанности входило выписывать «направление» на гильотинирование, сначала по оплошности, а потом сознательно стал съедать по одному приговору в день… Вступление Василия Соколова. В поэтической рубрике – «А себя ли я брею?», подборка стихотворений ирландского поэта Пэта Борана, вступление Григория Кружкова. Также в номере: фрагмент романа каталонца Альберта Санчеса Пиньоля «Фунгус, король Пиренейских гор» и интервью с писателем; главы из книги «Финляндия Старого ворчуна: 100 обычных лет» Туомаса Кюрё; фрагменты романов современных эфиопских писателей – Мааза Менгисте, Динау Менгесту, Мети Бирабиро; стихи Софии де Мелло Брейнер Андресен; стихотворения Эмили Дикинсон, перевод и вступление Григория Кружкова; «Черные сказки Кубы» Лидии Кабреры, перевод и вступление Дарьи Синицыной; «Проэмы» выдающегося французского поэта и эссеиста Франсиса Понжа; стихи Алена Боске из книги «Переживание Бога»; три рассказа Этьена Верассельта – невероятные трагикомические истории из жизни горожан. Также в номере: «Среди книг» с Ольгой Серебряной – о книге избранных переводов с венгерского Елены Малыхиной. И «Верую в сердце мое» Марины Киеня-Мякинен – отклик переводчицы с испанского и каталанского языков на выход антологии произведений Габриэлы Мистраль “Грустный Бог”. Завершает номер «Информация к размышлению. Non-fiction с Алексеем Михеевым». На этот раз – о гримасах прогресса и приключениях денег.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs kesän 2009 radiohelmeksi nousseen, Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin -kuunnelmasarjan jakso. Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka myy myyntimiehelle ruohonleikkurin, ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: Jaakko Tepon huumori, hanurimusiikki ja terveyskeskuksen vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä. Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.

Kuka muka haluu joksku kirjailijaks?

Teini-ikäinen Tuomas kilpaili kaverinsa kanssa siitä, kumpi varastaa turhimman esineen. Kaveri haki tavaratalosta laskettelusukset, Tuomas kirjoituskoneen. Kyrö voitti vedon: sellaista turhaketta ei kumpikaan koskaan tarvitsisi.

Kirjoituskonevarkaasta kasvoi kansan rakastama kirjailija ja suosittu tv-kasvo. Tällaisista odottamattomista käänteistä syntyvät Tuomas Kyrön lämpimät, viisaat ja pirulliset tekstit. Niissä kuljetaan lapsuusmuistoista kirjailijan oman muistokirjoitukseen, Veikko Huovisesta Matti Nykäseen, Carrie Bradshawsta Donald Trumpiin.

Kirjoituskonevaras kutsuu lukijan katsomaan, miltä maailma näyttää Tuomas Kyrön silmin. Yhteisöt, perhe, ystävät, työ, muistot, raha, mahdolliset tulevaisuudet. Mistä ei pääse eroon, mistä ei halua päästää irti?

”Kyynisenä nuorena miehenä luin kyynistä kirjallisuutta ja kaipasin avoimia loppuja. Hyvinvoivana keski-ikäisenä kaipaan onnellisia loppuja. Kun olen 80-vuotias, keskityn suoliston toimintaa kuvaaviin teoksiin.”

Armeijassa Tuomas Kyröllä todettiin sopeutumishäiriö. Sitä hoitaakseen hän on kirjoittanut 26 palkittua ja kiitettyä kirjaa. Ne ovat kääntyneet elokuviksi, teatteriesityksiksi ja kolmelletoista eri kielelle. Kyrön kirjoja on myyty jo yli miljoona kappaletta ja varastettu muutama.

Suomalaiset ovat huolissaan. Kirjailijat vastaavat, pitääkö olla.

Pitääkö olla huolissaan? – Elämänkoulun kymppiluokka on paneelikirja, jossa kysytään Suomen kansan moninaisia huolenaiheita ja vastataan niihin – huolella.

Suomen eturivin kirjailijoiden Kari Hotakaisen, Tuomas Kyrön, Miika Nousiaisen ja Jenni Pääskysaaren sekä käsikirjoittaja Janne Sarjan teos on hersyvän hauska kymppiluokan elämäntaito-opas, kokoelma filosofisia pohdintoja, pakinoita lusikkatesteistä, runoutta kainalopieruista, vanhustenhoidosta ja rakkaudesta.

Se on oman aikansa symposium, jossa raati ratkaisee liki kaiken aidosti oleellisen.

Pääskysaari ja Sarja ovat koonneet paneelikirjaan herkullisimmat suosikkiohjelmaan lähetetyt huolet ja vakiopanelistien Hotakaisen, Kyrön ja Nousiaisen sekä juontaja Pääskysaaren poskettomimmat vastaukset.

Sopii niin lukutoukille kuin nahkasohvaan juurtuneille tv:n orjille!

Kari Hotakainen muistetaan mm. Finlandia-palkitusta romaanistaan Juoksuhaudantie sekä Kimi Räikkösen elämäkerrasta Tuntematon Kimi Räikkönen.

Tuomas Kyrön tuotannosta laajinta kansansuosiota nauttivat Mielensäpahoittaja-teokset.

Miika Nousiainen kohosi kansansuosikiksi heti ensimmäisellä teoksellaan Vadelmavenepakolainen, jonka jälkeen hän on kirjoittanut kolme laajalti luettua romaania.

Jenni Pääskysaari tunnetaan paitsi rakastettuna radio- ja tv-toimittajana, myös muun muassa huippusuosittujen Tyttö, sinä olet… ja Poika, sinä olet... -kirjojen kirjoittajana. Ja nyt myös Pitääkö olla huolissaan? -äänikirjan lukijana.

Janne Sarja on käsikirjoittaja, jonka läppärinjälkeä on saanut seurata Pitääkö olla huolissaan? -sarjan alusta asti.

Tuomas Kyrö tarjoilee lukijoille yksissä kansissa sähäkän kirjallisen ilotulituksen ja lämminhenkisen yhteiskuntasatiirin. Kerjäläinen ja jänis on ääneennaurattavan hauska ja hiljaiseksi vetävän viisas romaani. Se on romaani ihmisyydestä. Ja kaniudesta.

"Romanialainen Vatanescu haluaa itselleen tulevaisuuden ja pojalleen nappulakengät. Matka kerjäläiseksi kylmään ja pimeään maahan alkaa. Vatanescu tuntee Suomen Arto Paasilinnan romaaneista, mutta kovin toisenlaiselta maa asvaltin pinnasta polvillaan katsottuna vaikuttaa. Tulee konflikti, jonka jälkeen Vatanescun on paettava niin kansainvälistä rikollisuutta kuin suomalaista poliisiakin. Pakomatkalla sankarimme löytää kohtalotoverin, kuolemaantuomitun citykanin. Yhteinen matka kuljettaa kerjäläistä ja kania ensin Lappiin marjanpoimijoiksi, sitten Kansallis-Ideaparkin rakennustyömaalle - ja lopulta suomalaisen politiikan huipulle."

Nahkatakki lämmittää hyvin, etenkin jos sen vuori on ommeltu täyteen kahisevaa.

Takki tulee Suomeen Raivion matkassa. Sen piti pysyä Liimataisen päällä kunnes Pennanen hakee sen, mutta vaatekappale ottaa jalat alleen.

Jalat kuuluvat Virtaselle, joka nahkatakin ja uusien aurinkolasien avulla löytää itsestään Marlon Brandon – ja takin taskusta liput jalkapallomatsiin. Stadionin VIP-katsomossa näytellään surkean keikan muhkea loppukohtaus, jonka televisio välittää kotikatsomoihin. Yksi ja toinen saa reikiä nahkaansa, mutta takki säilyy ehjänä...

Nahkatakki (2001) on Tuomas Kyrön esikoisteos. Kyrö on sukupolvensa monipuolisimpia, aktiivisimpia ja kiitetyimpiä kirjailijoita. Hän on kirjoittanut romaaneja, kolumneja, pakinoita ja draamaa sekä piirtänyt ja tuottanut sarja- ja pilakuvia.